Kirjoittanut
Katolisen kirkon piispa monsignore Teemu Sippo ja luterilaisen kirkon emerituspiispa Eero Huovinen luennoivat paavista sekä katolisen ja luterilaisen kirkon suhteista Helsingin yliopistossa 25.3.
Sippo totesi, että nykyaikana Lutheria ei enää erotettaisi kirkosta vaan sovittelumenetelmänä olisi keskustelu. Hän painotti myös, ettei katolinen kirkko nykyisin tuomitse luterilaista kirkkoa eikä varsinkaan sen yksittäisiä jäseniä.
Toisaalta Sippo huomautti, että täydelliseen kirkkojenväliseen yhteyteen eli ehtoollisyhteyteen on vielä matkaa.
– Vaikka esimerkiksi vanhurskauttamisopin suhteen vallitsee jo suuri yksimielisyys, on vielä paljon muitakin asioita käsiteltävänä. Olisi puhuttava sakramenteista ja kirkosta. Niiden suhteen ei ole vaadittavaa yhteyttä.
– Näemme kuitenkin ehtoollisyhteyden päämääränä, ja sitä kohti olemme toivottavasti menossa, Sippo muotoili.
Eero Huovisen mukaan katolilainen ja luterilainen kirkko ovat jo lähentyneet suurin harppauksin.
– Vielä 1950-luvulla ei edes astuttu samaan kirkkorakennukseen. Nykyään luterilaiset ja katolilaiset pääsevät jopa neljänkymmenen senttimetrin päähän ehtoollisyhteydestä.
Pituusmitalla Huovinen tarkoitti sitä, että luterilaiset ja katolilaiset voivat käydä toistensa messuissa alttarilla siunattavina.
Luennoissa käsiteltiin myös paavia ja paaviutta. Huovinen totesi Lutherin keskeisen paavin virkaan liittyneen kysymyksen olleen, onko paavin virka ja sen hoitaminen vastoin vanhurskauttamisoppia. Huovinen katsoo, että Luther ei niinkään kritisoinut paavin virkaa itsessään kuin sitä, miten paavit virkaansa hoitivat.
– Jos paavi olisi toiminut evankeliumin mukaan, Luther olisi ollut valmis yhteistyöhön.
– Mutta Lutherin mielestä Kristuksen kirkko ei tarvitse yhtä johtajaa vaan valta kuuluu kaikille, Huovinen sanoi.
– Paavius ei perustu Kristuksen käskyyn vaan se toteutuu inhimillisin perustein. Luther kyllä hyväksyy piispallisen järjestyksen, mutta papin ja piispan välistä eroa hän ei paljon pohdiskele. Kummatkin hoitavat sanan saarnaamisen ja sakramenttien toimittamisen virkaa, Huovinen lisäsi.
Hän katsoi, että paavi Benedictus XVI:n yllättävä eroaminen saattaa muuttaa paaviutta nykyisessä katolisessa kirkossa.
– Sen lisäksi, että jokainen paavi on tämän jälkeen pakotettu miettimään, erotako jossain vaiheessa, on kiinnostavaa myös se, minkälaiseksi Benedictus XVI:n ja Franciscuksen välinen suhde muotoutuu.
Piispa Sippo totesi paavin olevan katolisessa kirkossa ennen muuta palvelija.
Luterilaiset ja katolilaiset allekirjoittivat Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista -asiakirjan vuonna 1999. Asiakirjan painoarvosta on kirkoissa kuitenkin monenlaisia näkemyksiä. Esimerkiksi Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja, dosentti Timo Junkkaala on esittänyt, että asiakirjassa on päästy yksimielisyyteen ennemminkin sanamuodoissa kuin opin sisällössä. Teemu Sippo totesi luennossaan, että asiakirjassa ei todetakaan kirkkojen olevan vanhurskauttamisesta täysin samaa mieltä ”mutta olennaisilta osiltaan kyllä”.
Paavi Benedictus XVI:n Jeesuksen viimeiset päivät -teoksen tuoreeseen suomennokseen liittyvä Luterilaisuuden viimeiset päivät -luentosarja jatkuu Helsingin yliopistossa 26.-27.3.
Ohjelma päärakennuksen salissa 6:
Ti 26.3. klo 18-20
Jeesus ja paavi
Sven-Olav Back, Ratzinger eksegeettinä Tom Holmén, Ratzingerin Jeesus I-II ja tieteellinen Jeesustutkimus
Ke 27.3. klo 18-20
Luterilaisuuden viimeiset päivät?
Leif Erikson, Onko paavin oppi katolinen? Timo Junkkaala, Onko vanhurskauttamisopissa löytynyt yksimielisyys?
Tilaisuudet ovat kaikille avoimia.
